Sain aivan erinomaisen startin töihin TKK:n lähettämänä vaihto-oppilaana EURECOM-nimiseen ranskalaiseen korkeakouluun.

Eurecomissa professorillani oli silmiä avaava näkökulma siitä, mitä teekkareille pitää opettaa ja tämä oli lähes ortogonaalinen TKK:n näkökulmaan nähden.

Tuo parin vuosikymmenen takainen TKK oli äärimmäisen varovainen paikka. Tavoitteena oli opettaa vain ihan varmasti kaanoniin hakattu osa tekniikasta, jottei vahingossa opeteta jotain, joka osoittautuu vain lyhytaikaiseksi trendiksi. Samalla ihmeteltiin, kun opiskelijoiden motivaatiossa oli omat haasteensa. Oman aikani koulussa kylmälaboratorio, neurotutkimus ja Niksula-niminen Unix-luokka olivat raikkaita poikkeuksia muuten kovin harmaata massaa vasten.

Eurecomissa professorini (Jean-Luc Dugelay) totesi, että teekkareille kannattaa opettaa sitä seuraavaa trendiä, koska sen osaajista on määritelmän mukaisesti juuri nyt pulaa. Kylmän rauhallisesti hän vielä preferoi sellaisia trendejä, joissa tarve on tulossa laajalti sekä yksityiselle että julkiselle puolelle. Ne, jotka eivät halua olla tekemässä löytävät Dugelayn mallilla töitä ostajapuolelta, joko siviili- tai sotilaspuolelta.

Oma kokemukseni oli, että Eurecomin menetelmä toimi paremmin sekä motivaation että työpaikkojen saannin suhteen ja että hyvät professorit pystyvät opettamaan alan syvän kaanonin ihan yhtä helposti uusimman uuden kantoaaltona toimiessa kuin perustuen vanhempaan materiaaliin.

Malli oli toki professoreille työläs, kun ei voinut vaan käyttää samaa MIT:n oppikirjaavaan piti joka vuosi päivittää prujunsa, jotta ne eivät olisi vanhentuneita.

Mallin kaupanpäällisenä syntyi erittäin tehokas diplomityöpaikkamalli. Diplomityöpaikkojen etsiminen oli professorien vastuulla, jotta opiskelijat voivat rauhassa keskittyä kohtuullisen vaativiin lopputentteihin. Kun oppilaat osaavat sellaista, jota työelämässä ei vielä osata, mutta tarvitaan, ei diplomityöpaikkojen etsiminen olekaan niin kovin vaikeaa.

Eurecomin menetelmä pakottaa proffan pysymään kärryillä omalla alallaan ja tarvittaessa löytämään uuden keskittymisalan, jos edellinen on loppuun pureksittu. Tämä auttaa myös professorin omassa tutkimustoiminnassa. 

Korkeakoulu tuottaa tekijöitä ja toisiaan tuntevien ihmisten sosiaalisia verkostoja, ei suoraan tuotteita tai innovaatioita.