Julkishallinnon JIT-sopimusehtoja ollaan uusimassa vuonna 2015 ja niin sanotun toimittajaloukun välttämiseksi ollaan viemässä oikeuksia ohjelmiston lähdekoodiin niitä jatkossa tekeviltä yrityksiltä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, muutos koskee eritysesti pk-sektorin yrityksiä, suuret osaavat kyllä neuvottelutemput, joilla koodista pidetään kiinni.

Onpa visainen tilanne. Veronmaksajana toimittajaloukun välttämistä voi vain kannattaa, mutta koko toimiala on yhdistänyt voimansa täysin vastakkaisen oikeuksien jaon puolesta.

Mistä tässä on oikein kyse?

Julkishallinnon sovellukset tehdään usein niin, että molemmilla osapuolilla on paljon annettavaa lopputulokseen. Harva softa voi olla paljon parempi kuin sen ensimmäisen asiakas- ja käyttäjäkunnan paras näkemys siitä, mitä tarvitaan, eikä yksikään voi olla sen parempi, kuin sen kehittäneen tiimin ammattitaito mahdollistaa toteutuksen puolella. Kyseessä on siis yhteistyö, jossa molemmat osapuolet kokevat olevansa se tärkeämpi osapuoli lopputuloksen kannalta.

Tämä tekee sopimusehtojen lähdekoodin omistusoikeudesta neuvottelun todella vaikeaksi.

Parhaimmillaan: 
a) julkishallinnon toimija saa haluamansa sovelluksen kohtuuhintaan ja 
b) sovelluksen jatkokehitys saadaan kohtuuhintaan kun toimittaja voi jakaa kehityskustannukset monen asiakkaan kesken ja vielä
c) toimittajalle on luotu mahdollisuus rakentaa toimittajaa, työllisyyttä ja kansantaloutta kehittävää liiketoimintaa.

Pahimmillaan sopimus laaditaan niin, että joko
i) kehitystyö on kallista, kun työn teon optioarvoa ei ole jätetty lainkaan toimittajalle vaan hanke on saatava kannattavaksi jo ensimmäisellä käyttökerralla.
ii) toimittajalla on yksinoikeus korjausten tekoon ja niistä voidaan laskuttaa kohtuuttomasti ”toimittajaloukku”
iii) toimiala kuihtuu, kun sovelluskehitys tehdään uudestaan ja uudestaan sen sijaan, että vanhoja komponentteja voitaisiin käyttää uusien asiakkaiden eduksi.

Mikä sitten toimisi?

Helpointa olisi, jos julkishallinto vaatisi avoimen lähdekoodin käyttöä omissa hankkeissaan. Tällöin kaikki a-c edut toteutuvat varmasti. Viemällä toimittajalta lähdekoodin omistajuus voidaan varmistaa ettei toimittajaloukkua pääse syntymään samalla kotimaisia toimittajia kuihduttamalla. Jättämällä lähdekoodin omistajuus pelkästään toimittajalle toimittajaloukun riski on merkittävä.

Itse ehdottaisin JIT-ehtoihin ensisijaisesti käyttö. ja jatkokehitysoikeuksia sekä myyjälle että ostajalle, sillä näin vältytään kummankin osapuolen kohtuuttomalta käytökseltä.

Lähdekoodi on kuin resepti. Sen sijaan, että se pidetään lukkojen takana, pitäisi löytää tapoja, joilla kaikki hankkeessa mukana olleet saavat keksiä uusia reseptejä jo yhdessä kehitettyjen pohjalta. Tällä tavalla luodaan nopeasti kehittyvä ohjelmistoala. Parhaimmillaan sovelluksen yhdelle asiakkaalle kehittänyt voi rakentaa tästä työllistävää ja arvokasta vientiä.

Tämän postauksen innoittajana toimi Ohjelmistoyrittäjien Rasmus Roihan ja TT:n Jukka Viitasaaren hyvä mielipidekirjoitus (HS 9.3.2015).