Prosessien digitalisoinnin taito on organisaatioiden ydinosaamista. Kansalaisten näkökulmasta onnistunut digitalisointi on yksi tehokkaimmista tavoista muuttaa maailmaa paremmaksi. Digitalisointia voisi kutsua virkamiesten uudeksi kansalaistaidoksi. Kyse on aivan yksinkertaisista asioista, joilla projektien ilmeisimmät virheet saadaan vältettyä. 

IT-projekteja lähdetään usein tekemään niin, että niiden epäonnistuminen on päivänselvää suurelle osalle projektiryhmää. Kun seuraavista yksinkertaisista säännöistä lipsutaan, ei hankeryhmällä ole todellisuudessa onnistumisen edellytyksiä.

1. Hankkeita ei pidä aloittaa viime tipassa. Kiireessä ei yleensä onnistuta. Julkishallinnossa hanketta on alettava petaamaan jo vuosia ennen kuin järjestelmä hankitaan.
2. Hankkeiden todelliset tekemisen syyt pitää miettiä huolella. Jos syynä on vain esim. Windows-version tuen loppuminen, ei projektikaan voi olla kovin onnistunut. Maailma on muuttunut ja jos siihen tutustumiseen ei anneta aikaa, tuhlataan rahaa ja resursseja.
3. Järjestelmämuutokset on suunniteltava käyttäjien tarpeista lähtien. Niin helpolta kuin tämä kuulostaakin, lakisääteisten vaatimusten toteuttaminen nousee usein pääasiaksi. Noudatammeko arkistolakia? Onko tietoturva tarkastettu Vahti-ohjeen mukaan? Onko sokeiden ja vähemmistökielisten oikeudet huomioitu? Pääpainon pitäisi kuitenkin olla sovelluksen hyödyllisyydellä.
4. Tärkeimmät parannukset vaativat useimmiten asiakkaiden itsepalvelun lisäämistä ja tässä onnistumista. Tässä johdolla on valtava vastuu, oman talon väki ei välttämättä ole parasta porukkaa ymmärtämään, miten järjestelmiä tehdään alan ulkopuolisille.
5. Ratkaisussa pääpainon pitää olla siinä, että palvelupyynnöt saadaan suoritettua kerralla ja oikein. Laajat järjestelmät vikatilanteiden käsittelyyn kertovat siitä, että palvelua tuotetaan väärin.
6. Hankkeiden sponsorilla on oltava valtaa viedä hankkeet maaliin ja hänen pitää kantaa vastuu, jos hankkeet epäonnistuvat. Projektipäällikön ja hänen esimiehensä pitää voittaa ja hävitä yhdessä.
7. Isoja hankkeita on tehtävä vaiheittain niin, että kukin palanen voidaan viedä erikseen tuotantoon. Kukaan ei ole onnistunut isossa hankkeessa kertarysäyksellä, ei Suomessa eikä ulkomailla. Vaiheittain järjestelmää tehdessä tekijätiimi ja tilaajatiimi oppivat omasta ympäristöstään ja tulevat sen ammattilaisiksi. 
8. Laajat kokonaisuudet on integroitava sisäisesti ja ulkoisesti tavoilla, joissa yhden järjestelmän osan toimimattomuus mahdollisimman harvoin estää muiden osien toiminnan. Jos näin ei toimita johtaa se siihen, että kaikki aika ja raha kuluu ylläpitoon.
9. Julkishallinnon hankintamalli tekee toimittajaloukut vaarallisemmiksi kuin yksityisellä puolella. Omistusoikeus tehtyyn työhön täytyy jäädä tavalla tai toisella asiakkaalle, jotta rötvätoimittaja voidaan vaihtaa rehtiin.
10. Julkishallinnon pitää oppia teettämään suuri osa ohjelmointityöstä avoimena lähdekoodina. Tämän tuottavuusvaikutukset olisivat merkittävät, sillä näin voi jatkaa suoraan naapurikunnan tuloksien pohjalta sen sijaan, että joka kerta aloitetaan nollasta.
11. Järjestelmien käytettävyyden ratkaisut tehdään jo hankkeen alkuvaiheessa. Pahimmat käytettävyyden pullonkaulat koodataan jo hankkeen alkumetreillä niin syvälle, että niitä ei saa sovellusta uudelleenkirjoittamatta enää korjattua.
12. Projektipäälliköllä (tai ketterin termein Product Ownerilla) pitää olla valta tehdä päätöksiä ja riittävä määrä aikaa paneutua tilanteeseen. Jos näin ei ole, ei hankekaan voi onnistua. Tietojärjestelmähankkeessa on tuhansia päätöksiä ja jollei niitä voi tehdä asiaan hyvin paneutunut asiakkaan työntekijä on koko hanke vaaravyöhykkeellä.

Kutsun tätä kokonaisuutta digitaaliseksi kansalaistaidoksi eli joukoksi itsestäänselviä teesejä, joiden pitäisi olla kaikkien tietotyötä tekevien organisaatioiden fokuksessa.